sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Spring Adventure 2014

Lauantaina suuntasimme Pian kanssa Hyvinkäälle, missä koimme suuria tunteita multisporttailun merkeissä. Kuntosarja alkoi 1km juoksulla, jonka jälkeen rynnättiin melomaan. Melonta sujui aivan tajuttoman hyvin, verrattuna viime vuoden siksakkailuun, joten mentorimme Jola ja Peppi, jotka muuten voittivat naisten kilpasarjan, olisivat olleet ylpeitä treenaamisemme tuloksesta. Reittisuunnittelussa onnistuimme myös kokonaisuudessaan. Lisäksi pyörä kulki ja juoksukin tuli hyvin. Tässä valossa se, mitä tapahtui ilmakuvasuunnistuksessa soramontun laidalla, on suuri harmi.

Taiteilimme käsivarsinauhat Team Elina Jouhki -hengessä. Omistimme kisan Elinalle.
Lähdimme mukaan pieneen panikkiin, mitä muissakin joukkueissa selvästi oli. Minä, joka olen partiotaitokisoissa kuitenkin ilmakuvan perusteella suunnistanut (tosin vain vähän paremmalla tuloksella), olin aivan hukassa. Yksinkertaisesti me ei saatu itseämme kartalle, vaikka aika alussa jo siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus. Mutta hätäilyksi meni. Minä pärskyttelin kirosanoja ja ihan ehta epätoivokin pilkahteli. Pummasimme varmasti ainakin tunnin. Pööpöilyn lomassa toimimme kuitenkin jossakin määrin järkevästi ja lähdimme aivan alusta uudestaan matkaan. Tästä ehkä noin 15min kuluttua paikansimme itsemme ja siitä ei mennytkään kovin kauaa, kun rastit oli haettu.

Voi että voi ihmisen lasta harmittaa, sillä muuten kaikki sujui ihan loistavasti. Me ei kuitenkaan jääty asiaan rypemään, vaan painettiin hyvällä fiiliksellä loppuun saakka. Maantiellä veivattiin miesten kilpasarjassa olevan joukkueen ohi, mikä oli kyllä yllätys. On muuten taito tuokin, että ei heitä kirvestä kaivoon. Pian versio kisasta on täällä.

Ruoka kuului kisamaksuun. Kuvituskuva. :-)
Lopputuloksissa olimme kuntosarjan 38/48. Taisimme olla 8. naisjoukkue. Tosi hyvä treeni, kun 5h jumpataan koko ajan liikkeessä. Eipä siitä sen enempää. Tai vielä se, että jonkin verran näin vilppiä reitin varrella. Eipä siinä, että siihen(kään) kannata enrgiaansa tuhlata, mutta kiellettyjä tien ylityksiä ja alueita tehtiin rutkasti ja joukkeen pari saattoi olla sadan metrin päässä rastilla kun toinen odotteli tiellä. Kaikkien sarjojen edustajat onnistuivat tässä otannassa tasapuolisesti. Ei ne säännöt niin vaikeita ole. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille. Itse bongasin tällaisen mainoksen lehdestä. Voin kertoo, että olisi aktiivisuustasot noussut, jos aamulla olisin tällaisen saanut! :-D

6 kommenttia:

  1. Katsoin just väliaikatuloksia, ja meillä meni sen ekan ilmakuvarastin löytämiseen 1.22.15, voittajajoukkueella 7 minuuttia ja nopeimmalla kuntosarjan joukkueella 4.30. Siitä olsi voinut ehkä tosiaan ainakin tunnin nipistää, jos oltais heti osattu! Mutta tulipahan koko rahalla sitä muodikasta polkujuoksua! Kiitos Arja mahtavasta seurasta ja tsempistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi... itku. En saata katsoa itse. Mutta kivaa oli, ei voi mitään! Kiitos myös itsellesi!

      Poista
    2. Ei hätää naiset, eiks se oo niin et mitä pitempi suoritus sen parempi reeni :)

      Liisa

      Poista
    3. No kyllä se tässä tapauksessa näin oli. :) Onneksemme päälajissamme suunnistus on ensimmäisessä lajissa ja sekin kohtuullisen hyvin liputettuna. :D

      Poista
  2. Hih, kuulostaa kovasti minun eilisiltä (elämäni ekoilta oikeilta) iltarasteilta tuo teidän ekan rastin etsintä. Muuten sujui hyvin, mutta lähtöpaikkaa etsin n.15min kun en oikein osannut kartasta tulkita sen sijaintia :D
    Kuinka hyvin pitää osata meloa, jotta tuommoiseen seikkailukisaan voi lähteä? Tai oletteko te sitä kovasti treenanneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo lähtöpaikan etsintä tuntuu jokseenkin tutulta. :D

      On hyvä, jos on jotain kokemusta kisassa käytettävästä kalustosta (ilmoitetaan etukäteen), mutta ei se välttämätöntä ole. Joskin sitten saa kyllä varautua melkoiseen setsuiluun. :D Ei todellakaan voi sanoa, että olisimme paljon sitä treenanneet, mutta meillä on ollut tosi hyvät opastajat siinä ja he ovat melkeinpä käestä pitäen neuvoneet oikeata tekniikkaa. Siitä oli kyllä tänä vuonna todella iso apu. Ja ymmärryksestä, miten se kajakki käyttäytyy. Yllättävän paljon ennakointia siinä tarvitaan.

      Mukaan seikkailemaan voi ja kannattaa lähteä aina! :D

      Poista

Tämä on kommenttiystävällinen blogi, joten jätä omasi!